Viron inkerinsuomalaisten liiton historiaa

Vuonna 1988 Neuvosto-Eestissä alkoi ns. laulava vallankumous. Sen tuloksena Viro lopulta itsenäistyi uudelleen. Mullistusten myötä heräsivät myös Virossa elävät inkerinsuomalaiset.

Ensimmäinen inkerinsuomalaisten seura perustettiin 20. lokakuuta 1988 Tartossa. Saman vuoden lopussa seuroja oli muodostunut jo kahdeksan ja seuraavan vuoden alussa perustettiin vielä kaksi.

Seurojen välistä toimintaa, suhteita sisarjärjestöihin ulkomailla ja viranomaisiin piti koordinoida. Siksi tarvittiin kattojärjestöä, jollaiseksi perustettiin 25. helmikuuta 1989 perustettiin Viron inkerinsuomalaisten liitto. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Tallinnan inkerinsuomalaisten puheenjohtaja Rudolf Pakki. Vuodesta 1990 aina vuoteen 2012 liittoa johti Toivo Kabanen, ja nykyisin kymmenhenkinen hallitus, jonka puheenjohtajana toimii Silvi Labbi Võrun seurasta. Vuodesta 1993 liiton toimisto on sijainnut Tartossa, vuodesta 1997 lähtien Inkeri-talossa.

Viron inkerinsuomalaisten liittoon kuuluu 10 jäsenyhdistystä: Tartto, Tallinna, Jôhvi (Itä-Virumaa), Rakvere (ent. Länsi-Virumaa), Haapsalu (Länsi-Viro), Pärnu, Viljandi, Narva, Võru ja Paide (Järvamaa).

Oman kielen elvyttäminen

Liiton toiminnan yhtenä päätavoitteena on säilyttää ja elvyttää omaa kulttuuria ja kieltä. Kieliongelmat olivat toiminnan alussa vakavia, sillä monella ei ollut ollut vuosikymmeniin mahdollisuutta käyttää äidinkieltään. Vielä harvemmat olivat saaneet ylipäänsä suomenkielistä koulutusta.

Puutetta oli sekä opettajista että opetusmateriaaleista. Tässä työssä avuksi tuli Suomi-Seura, joka toimii Suomessa ulkosuomalaisten etujärjestönä. Se alkoi kouluttaa suomen kielen opettajia ja hankki tarvittavia materiaaleja. Vuodesta 1992 alkaen on Suomen Työministeriö tukenut suomen kielen kursseja ja opettajien täydennyskoulutusta.

Elokuussa vuonna 1993 ilmestyi myös ensimmäinen Inkeri-lehti. Siitä on tullut Viron inkerinsuomalaisen kulttuurin ja kielen tukipylväs. Lehti ilmestyy kerran kuussa ja sen kautta välitetään tietoja liiton toiminnasta. Se kertoo myös Inkerinmaan ja Suomen tapahtumista sekä Viron Suomi-tapahtumista yleisesti.

Vilkas musiikkielämä

Heti kun seurat oli perustettu, alkoivat laulukuorot ja tanssiryhmät toimia kulttuurin edistäjinä. Nopeasti saavutettiin riittävä taiteellinen taso, jotta voitiin järjestää konsertteja myös Suomessa ja Ruotsissa.

Kuoronjohtaja ja säveltäjä Albert Pettinen nousi tuolloin näkyville. Hän perusti kuorot Tarttoon ja Viljandiin ja toimi niiden johtajana Suomeen muutamiseensa asti 1991. Pettinen on uuden ajan inkeriläissäveltäjistä tunnetuin. Hänen tuotannossaan on paljon Inkeri-aiheisia teoksia. Hän kuoli vuonna 2002. Nykyään hänen elämäntyöhönsä voi tutustua näyttelyn kautta Inkeri-talossa.

Vuodesta 1991 lähtien Viron inkerinsuomalaisten liitto on järjestänyt laulu- ja tanhujuhlia eri puolilla Viroa. Juhlat antavat läpileikkauksen laulu- ja tanssiryhmien vuoden mittaan tekemästä työstä. Samalla tarjotaan paikallisille asukkaille mahdollisuus tutustua inkeriläiskulttuuriin. Ensimmäiset laulujuhlat pidettiin lähellä Tarttoa, Elvassa.

Vuonna 2008 inkerinsuomalaiset kokoontuivat Tarttoon juhlistamaan uuden liikkeensä 20. juhlavuotta INKERI'08-festivaalin merkeissä. Sen jälkeen laulu- ja tanhujuhlat on järjestetty Jõhvissa, Pärnussa, Keilassa ja 2012 pitkän tauon jälkeen Viljandissa.

Ulkosuomalaisia ja paluumuuttajia

Kun Suomi vietti 75-vuotisjuhliaan Helsingissä 1.–2.8.1992, Viron inkerinsuomalaiset osallistuivat niihin suurella joukolla: Liitto hankki jäsenilleen 715 passia. Alkuaan lähdössä oli lähes 1500 osallistujaa ja liitto varasi jopa laivat 300 esiintyjälle. Juuri käyttöön otettu Viron kruunu aiheutti kuitenkin sen, että taloudellista syistä osallistujien määrä väheni. Suomi 75-juhliin pääsi lopulta 780 inkerinsuomalaista.

Oli ylevä tunne olla muiden ulkosuomalaisten joukossa tapaamassa presidentti Mauno Koivistoa, joka jo keväällä 1990 nimesi inkerinsuomalaistekin ulkosuomalaisiksi, joilla on oikeus muuttaa takaisin Suomeen esivanhempiensa maahan. Sitä mahdollisuutta on käytetty paljon, ja tuhannet Viron inkerinsuomalaiset ovat siirtyneet Suomeen.

Paluumuuttajien neuvonta yhteistyössä Suomen Työministeriön kanssa on ollut liiton jokapäiväistä työtä. Suomen hallitus toteutti 1992–97 Inkeri-projektin, jolla haluttiin auttaa inkerinsuomalaisia ja erityisesti vanhuksia nykyisissä asuinmaissaan. Viroon perustettiin kolme päivä- ja palvelukeskusta: Tarttoon, Viljandiin ja Rakvereen. Niissä toimivat sekä vanhusten päiväkeskukset että inkerinsuomalaisten paikallisseurat.

Vuosina 1999–2002 vietiin läpi toinen inkerinsuomalaisten tukiprojekti. Sen tavoitteena oli parantaa inkerinsuomalaisten elinolosuhteita, työllisyyttä, yrittäjyyttä asuinmaissa ja suomen kielen taitoa sekä vahvistaa identitettiä. Tässä tarkoituksessa järjestettiin useita seminaareja ja koulutustilaisuuksia. Jõhviin avattiin Inkeri-talo paikallista seuraa varten. Tukiprojektia jatkettiin vielä vuosiksi 2003–06.

Kun Viro liittyi Euroopan unioniin 1.5.2004 jäivät täkäläiset inkerinsuomalaiset projektin ulkopuolelle.

Aivan toimintansa alussa auttoi VIL toisessa maailmansodassa Suomen puolella taistelleita inkerinsuomalaisia sotaveteraaneja saamaan suomalaisten sotaveteraanien oikeudet. Inkeriläisveteraanit saivat Suomen rintamamiestunnukset ja muistomitalit. Kun Viroon perustettiin Suomen sotaveteraanien liiton osasto, se alkoi hoitaa näitä asioita.

Kulttuuri-itsehallinto

Viron inkerinsuomalaisten liitto on ensimmäinen vähemmistökansallisuuksien yhteisö, joka haki kulttuuri-itsehallintoa toisen maailmansodan jälkeen Virossa. 1993 hyväksytyn vähemmistökansallisuuslain tarkoituksena on taata vähemmistökanssallisuuksille oikeus muodostaa kulttuuri-itsehallinto perustuslain takaamien kulttuuristen oikeuksien toteuttamiseksi.

Kulttuuri-itsehallinnon perustana on vähemmistökansallisuusluettelo, jonka perustamiseksi tarvitaan vähintään 3000 ihmisen hakemus. Viron kulttuuriministeriö valtuutti VIL:n laatimaan suomalaisten kansallisuusluettelon helmikuussa 1998. Kansallisuusluettelo vahvistettiin kulttuuriministeriössä kesäkuussa 2001. Seuraavaksi hallitukselle esitettiin hakemus kulttuuri-itsehallinnon toteuttamiseksi. Siinä vaiheessa selvisi, ettei vähemmistökansallisuusvaalien järjestämistä varten ole olemassa lainsäädäntöä.

Kulttuuriautonomian korkein elin on kulttuurineuvosto. Eri ministeriöiden kanssa yhteistyönä lopulta laadittiin säännöt, jotka Viron hallitus vahvisti toukokuussa 2003. Seuraavan vuoden alussa hallitus vahvisti kulttuurineuvoston vaalilautakunnan kokoonpanon, ja kulttuurneuvoston vaalit pidettiin 14.–16.5.2004.

Neuvostoon valittiin 25 jäsentä. Se piti ensimmäisen istuntonsa 12.6.2005. Kokouksessa vahvistettiin kulttuurineuvoston ohjesääntö ja valittiin kulttuuriautonomialle kolmejäseninen hallitus. Tästä huolimatta Viron lainsäädäntö ei edelleenkään anna kulttuuriautonomialle mahdollisuutta toimia käytännössä. Ratkaisua on odotettu pian kymmenen vuotta.

Mukana eri järjestöissä

VIL on osallistunut vuodesta 1997 ulkosuomalaisten yhteistyöfoorumin, Ulkosuomalaisparlamentin, toimintaan. Viron inkerinsuomalaiset kuuluvat sen Itä-Euroopan alueeseen Venäjän ja Karjalan edustajien kanssa. VIL:n puheenjohtaja Toivo Kabanen toimi USP:n Itä-Euroopan varapuhemiehenä kaksi kautta vuosina 2002–07.

Liitto on vuonna 2004 perustetun Viron alueellisten ja vähemmistökielten liiton perustajajäsen. Lisäksi se kuuluu Eestimaa Rahvuste Ühenduseen eli Viron kansallisuusfoorumiin.

Koko toimintansa ajan liitto on yrittänyt auttaa inkerinsuomalaisia monenlaisten ongelmien ratkaisussa. 1990-luvun alussa hankittiin passeja, jotta ihmiset pääsisivät matkustamaan Suomeen, etsittiin työpaikkoja jne.

Viron itsenäistyttyä uudelleen monen ongelmana oli kansalaisuuskysymys. Liiton aktiivisen työn ansiosta Viron parlamentti hyväksyi vuonna 1993 lainmuutoksen, jonka nojalla inkerinsuomalaiset voivat hakea Viron kansalaisuutta yksinkertaistetun menettelyn kautta. Tämä mahdollisuus loppui uuden kansalaisuuslain hyväksymisen myötä vuonna 1996.